Iisakanmäki kirjani päähenkilö Kaarlo Purasmaa on ryssän äpärä. Niin häntä on lapsena haukuttu. Ja tottahan se onkin. Kaarlon äiti on rakastunut komeaan kasakkaan ja tullut raskaaksi. He ovat suunnitelleet kaikenlaista, yhteistä elämääkin, mutta sitten tulee vuosi 1918 ja kaikki romahtaa.
Kasakat nousevat hevosineen junaan ja Kaarlon äiti jää vilkuttamaan asemalaiturille. Isä on luvannut tulla takaisin sitten, kun se on taas mahdollista. Hän on ainakin luvannut ottaa yhteyttä, kirjoittaa kirjeen ja toimittaa sen perille jotakin kautta.
Kirjettä ei kuulu, vaikka Kaarlon äiti maha pystyssä käy sitä usein Kirkonkylän postista kyselemässä. Niin Kaarlo syntyy heinäkuussa isättömänä. Pappi kirjoittaa kirkonkirjaan syntyneiden ja kastettujen luetteloon: äpärä Kaarlo Esaias Martanpoika.
Kaarlon äiti menee naimisiin Matin kanssa. Matin ensimmäinen vaimo on kuollut synnytykseen. Matille on jäänyt pieni poika. Martan isä toimii puhemiehenä ja lupaa myös auttaa taloudellisesti nuortaparia avioelämän alkuun.
Kaarlo oppii tuntemaan isäpuolensa Äijänä. Siten Martta kutsuu miestään ja siten heidän yhteiset lapsensakin oppivat isäänsä kutsumaan.
Vuosien mittaan avioliitossa tapahtuu jotakin lähentymistä, koska pariskunnan yhteisiä lapsia alkaa syntyä. Kaarlonkin ensimmäiset elinvuodet ovat turvallisia. Äiti on kovettanut itsensä ja antaa tulla sellaista meteliä ja sanoja suustaan, että vain harva uskaltaa edes yrittää muistutella häntä Kaarlon alkuperästä tai isästä.
Kun Kaarlo menee kouluun, tilanne muuttuu. Häntä aletaan kiusata ryssän äpäräksi. Opettaja yrittää kitkeä tällaista kiusaamista pois, mutta aina vain se alkaa uudelleen. Kaarlo ei enää uskalla mennä kouluun. Muutaman päivän hän viettää koulutien varressa olevassa heinäladossa ja palaa takaisin kotiin, kun arvelee koulupäivän päättyneen. Tietenkin hän jää pinnaamisestaan kiinni.
Äiti ja opettaja yrittävät houkutella Kaarloa kouluun. Lopulta hän suostuu palaamaan, kun äiti ja opettaja vakuuttavat, ettei häntä enää kiusata.
Tilanne eskaloituu tällä kertaa musiikkitunnilla, kun opettaja päätyy kehumaan Kaarlon musikaalisuutta. Sen Kaarlo on perinyt isältään.
–Kaarlolla on täydellinen nuottikorva, opettaja erehtyy sanomaan.
–Tuoko, joka on surkastunut, hoksaa joku oppilaista. Kaarlon vasen korva on selvästi oikeaa pienempi ja korvalehti on omituisesti käpertynyt. Sellainen korva on ollut Kaarlon syntymästä asti.
Kohta koko luokka huutaa nuottikorvaa ja ulvoo naurusta.
–Kaarlolla on nuottikorva!
Väliin alkaa tulla taas ryssän äpärää:
–Ryssänäpärällä on nuottikorva!
Kaarlo jää taas pois koulusta. Martta käy koululla haukkumassa opettajan ja taitaa hän käydä joidenkin oppilaiden vanhempien luona. Kaarlo ei kuitenkaan suostu lähtemään kouluun. Kun äiti yrittää vängällä retuuttaa häntä koulua kohti, Kaarlo huutaa tappavansa itsensä ennemmin kuin menee kouluun. Kaarlosta tulee muutenkin pelokas. Hän viettää kotona aikaansa yksin ja jos vieraita tulee, hän pakenee navettaan, heinälatoon, saunaan tai johonkin muuhun piilopaikkaan.
Lopulta äiti keksii, että Kaarlo muuttaa äidin siskon luokse Kemiin. Tuo päätös on Kaarlon elämän käännekohta. Kemissä ei tunneta häntä eikä hänen lähtökohtiaan. Hän menee uuteen kouluun ja saa siellä kavereita. Koulu tulee käytyä ja sen jälkeen Äijä hommaa Kaarlolle työpaikan Kemiyhtiön sahalta, jossa hän itsekin on töissä.
Vuonna 1938 Kaarlo täyttää kaksikymmentä vuotta ja lähtee suorittamaan varusmiespalvelua. Vuoden 1939 syksyllä varusmiespalvelu muuttuu ylimääräiseksi kertausharjoitukseksi ja sitten talvisodaksi Suomussalmen rintamalla. Kaarlo huomaa pärjäävänsä rintamalla siinä, missä muutkin. Hän jopa nauttii kuulumisesta omaan kivääriryhmään ja sitä kautta Suomen armeijaan. Eletään talvisodan hengessä. Kaveria ei jätetä.
Välirauhan ajan Kaarlo on taas töissä Kemiyhtiön sahan lajittelualtaalla ja tapaa siellä Iidan. Muutaman viikon seurustelun jälkeen Kaarlo muuttaa Iidan asuntoon. Asuminen Iidan ja tämän pienen pojan Niilon kanssa jää lyhyeksi, sillä kohta taas Suomen miehiä tarvitaan. Alkaa jatkosota.
Haavoituttuaan hyökkäysvaiheen aikana Kaarlo saa siirron jalkaväkirykmentti 53:n toiseen pataljoonaan ja sen viidenteen komppaniaan. Pudasjärvisistä koostunut pataljoona on kokenut kovia hyökkäysvaiheen aikana matkalla Kiestinkiin. Kaatuneita ja haavoittuneita on tullut paljon.
Kaarlon sotatie jatkuu tämän komppanian mukana aina lokakuun 5. päivään 1944. Komppania siirretään Kettingistä keväällä 1944 Kannakselle linnoittamaan keskeneräistä VT-linjaa. Tuolla linjalla Kuuterselässä jalkaväkirykmentti 53: toinen pataljoona ottaa vastaan vihollisen suurhyökkäyksen 14. kesäkuuta 1944. Pataljoona lyödään kaksi kertaa hajalleen ja se kärsii suuria tappioita. Viidennestä komppaniasta, johon Kaarlo kuului, kaatuu kymmenen sotilasta. Kaikkien heidän ruumiit jäävät kentälle.
Iisakanmäki-kirjan alussa tapaamme Kaarlo Purasmaan telttaleirissä Oulun Tuirassa ristiriitaisissa tunnelmissa. Syyskuun 19. päivänä 1944 on solmittu välirauha Neuvostoliiton ja Suomen välillä. Sen ankariin ehtoihin kuuluu, että Suomen on karkotettava maaperältään entisen aseveljensä Saksan sotilaat.
Seuraavana päivänä jalkaväkirykmentti 53 on kuormattu juniin ja matka vielä uuteen sotaan on alkanut. Monia sotilaita vaivaa sotaväsymys. Komppanioissa on vanhoja 08 ja o9 syntyneitä veteraaneja, vuonna 25 syntyneitä nuorukaisia ja kaikkia siltä väliltä.
Kaarlo herää teltassa iltaloman jälkeiseen krapulaan. Mieltä painaa Kuuterselässä tapahtunut yhteenotto sotahullun psykopaatin, Holopaisen, kanssa. Nyt Holopainen on saanut tietää Kaarlon suuren salaisuuden. Sen, että hän on ryssän äpärä.
Illalla kenttäpostissa tulee vielä kirje. Kaarlon sisarpuoli kertoo, että Iida on lähtenyt saksalaisen mukaan.
Mitä sitten tapahtuu, voit lukea kirjastani Iisakanmäki.
Vastaa